Miten kuurot, kuulovammaiset ja viittomakieliset lapset ja nuoret voidaan huomioida harrastusryhmissä niin, että osallistuminen on sujuvaa ja kaikille mielekästä? Tätä teemaa pohdittiin 4.11.2026 liiton järjestämässä koulutuksessa, jossa sirkus- ja parkourohjaajat pääsivät tutustumaan käytännön keinoihin kuulovammaisten osallistujien kohtaamiseen ja ohjaamiseen.
Koulutuksen vetäjinä toimivat Suomen Kuurojen Urheiluliiton (SKUL) ohjaajat Laura Ruonakangas ja Saku-Petteri Lehtonen, ja päivän aikana osallistujat pääsivät sekä kuulemaan asiantuntijatietoa että kokeilemaan erilaisia harjoituksia käytännössä. Koulutuksen tavoitteena oli ennen kaikkea lisätä ymmärrystä ja rohkeutta kohdata erilaisia osallistujia.
Pienillä teoilla suuri merkitys
Yksi koulutuksen tärkeimmistä viesteistä oli, että ohjaajan ei tarvitse osata kaikkea etukäteen.
Moni saattaa pohtia, osaako ohjata kuulovammaista lasta tai nuorta, jos ei esimerkiksi hallitse viittomakieltä. Koulutuksessa kävi ilmi, että käytännössä jo selkeä havainnollistaminen auttaa pitkälle. Esimerkiksi uuden liikkeen tai kuperkeikan opettamisessa näyttäminen voi olla jopa tehokkaampaa kuin pitkä sanallinen ohjeistus.
Myös toiminnan rakenteella on merkitystä. Selkeät säännöt, helposti seurattavat ohjeet ja ennalta sovitut toimintatavat helpottavat kaikkien osallistumista, erityisesti ympäristöissä, joissa on paljon ärsykkeitä, kuten sirkussaleissa, liikuntatiloissa ja parkourhalleissa.
Miltä tuntuu, kun ei kuule kaikkea?
Koulutuksessa osallistujat pääsivät kokeilemaan kuulosuojaimia ja korvatulppia harjoituksissa, joiden tarkoituksena oli havainnollistaa kuulovamman vaikutuksia arjen vuorovaikutukseen sekä ohjaukseen.
Harjoitusten jälkeen osallistujat nostivat esiin useita havaintoja: keskustelukumppanin täytyi olla lähellä, katsekontaktin merkitys korostui, taustahäly vaikeutti puheen ymmärtämistä, päälle puhumista tapahtui herkemmin, kuunteleminen vaati jatkuvaa keskittymistä ja tilanteet tuntuivat tavallista kuormittavammilta.
Moni oivalsi myös, kuinka paljon energiaa puheen seuraaminen voi vaatia. Samalla ymmärrettiin paremmin, miksi jatkuva keskittyminen kuuntelemiseen voi vaikuttaa esimerkiksi jaksamiseen tai keskittymiskykyyn ohjaustilanteissa.
Viestintää monella tavalla
Päivän aikana harjoiteltiin myös tukiviittomia ja erilaisia visuaalisia keinoja ohjaustilanteisiin.
Ohjaukseen ei aina tarvitse ääntä. Ryhmät suunnittelivat ja toteuttivat omia leikkejään, joissa huomattiin, kuinka luonnostaan ihmiset käyttävät käsimerkkejä, numeroita ja mallisuorituksia ohjeiden tukena.
Samalla nousi esiin tärkeä huomio: opetustuokioita ja leikkejä kannattaa suunnitella niin, että osallistuminen ei perustu yksinomaan ääneen tai musiikkiin. Jos toiminnan onnistuminen riippuu esimerkiksi siitä, kuuleeko tietyn äänen, osa osallistujista jää helposti ulkopuolelle.
Yksinkertaiset ratkaisut, kuten valomerkit, käsimerkit tai selkeästi näytetyt toimintaohjeet, voivat tehdä toiminnasta saavutettavampaa kaikille ryhmän jäsenille.
Tulkki osana ryhmää
Koulutuksessa keskusteltiin myös tilanteista, joissa mukana on viittomakielen tulkki.
Monelle osallistujalle uusi oivallus oli se, että tulkin läsnä ollessa katse saattaa helposti siirtyä tulkkiin. Tärkeää on kuitenkin puhua suoraan henkilölle, jolle viesti on tarkoitettu.
Lisäksi pohdittiin, miten kuulovammasta tai tulkin mukanaolosta kerrotaan muulle ryhmälle. Kaikille ei ole yhtä sopivaa ratkaisua, vaan toimintatapa riippuu aina osallistujan omista toiveista. Yleisesti tärkeänä pidettiin sitä, että uudelle harrastajalle annetaan aikaa liittyä ryhmään omassa tahdissaan ja että hänen yksityisyyttään sekä toiveitaan kunnioitetaan.
Ymmärrys lisää varmuutta
Päivän päätteeksi osallistujat jakoivat oivalluksiaan ja kokemuksiaan koulutuksesta. Koulutusta kuvailtiin selkeäksi, hyödylliseksi ja käytännönläheiseksi. Erityisesti lähikoulutuksen koettiin tukeneen oppimista.
Yksi merkittävimmistä oivalluksista liittyi siihen, että tieto kuulovammaisuudesta auttaa ymmärtämään paremmin lasten ja nuorten toimintaa. Joskus esimerkiksi keskittymisvaikeuksien tai vetäytymisen taustalla voi olla se, että osallistuja joutuu käyttämään paljon energiaa ympäristön seuraamiseen ja puheen ymmärtämiseen.
”Koulutus toi lisää varmuutta omaan ohjaamiseen ja antoi konkreettisia keinoja huomioida kuulovammaiset osallistujat osana ryhmää.”
Tavoitteena harrastukset, joihin kaikki voivat osallistua
Kuulovammaisten lasten ja nuorten huomioiminen ei useimmiten vaadi suuria muutoksia. Selkeä viestintä, visuaaliset ohjeet, rauhallinen vuorovaikutus ja saavutettavuuden huomioiminen toiminnan suunnittelussa hyödyttävät koko ryhmää.
Koulutuksen keskeinen viesti oli rohkaiseva: täydellisyyttä ei tarvita. Tärkeintä on avoin asenne, halu oppia ja valmius tehdä tarvittaessa pieniä muutoksia, joiden avulla yhä useampi lapsi ja nuori voi kokea kuuluvansa mukaan ryhmään ja harrastukseen.
Koulutus järjestettiin osana hanketta Uutta liikettä – sirkusta ja parkouria kuuroille, kuulovammaisille ja viittomakielisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Hankkeen tavoitteena on edistää kuulovammaisten, kuurojen ja viittomakielisten mahdollisuuksia harrastaa sirkusta ja parkouria. Hanke koostuu ohjaajien kouluttamisesta, tukimateriaaleista sekä sirkus- ja parkourkokeiluista ja lyhytkursseista. Hanke toteutetaan yhteistyössä Suomen Parkour ry:n, kuurojen ja viittomakielisten omien paikallisten ja valtakunnallisten yhdistysten kanssa sekä paikallisten sirkus- ja parkourtoimijoiden kanssa.
